Ennen itse kurssia kokoonnuimme 12.5 Tampereella. Ennakkotapaamisessa kävimme vaellusreittiä ja varustusta läpi sekä tutustuimme toisiimme. Mietimme Fasaani-vartion tavoitteet sekä omat tavoitteet. Tavoitteitani olivat <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
- Oppia uusia asioita
- Kehittää itseäni
- Tutustua uusiin partiolaisiin
- Saada luontoelämyksen ja kokemuksen
- Tutustua mm. lippukunnan organisaatioon, johtajuuteen
- Vartion tavoitteena meillä oli hyvän tiimihengen luominen sekä jokainen kantaa vastuunsa
Tapaaminen oli tiivis tietopaketti, mutta mielestäni todella tarpeellinen. Samalla näki, minkälaisen porukan kanssa lähtee reissuun.
Sunnuntai 1.6.2008 Matkapäivä
Herätys kello soi klo 3.00. Kesti hetken tajuta paljonko kello oikeasti on, ennen kuin kävelin unen pöpperössä suihkuun virkistäytymään ja nauttimaan vielä ns. luksuselämästä. Ennen lähtöä kohti Tampereen Klingendahlia (4.30) puin, järjestelin huoneeni siistiksi (mukavampi palata siistiin kotiin) sekä kertasin vielä tavarani. Onneksi tein niin, sillä vessapaperi meinasi unohtua. Kaikki muu pitäisi olla mukana. Perillä olimme hyvissä ajoin unisen matkan jälkeen. Noin klo 7.00 tilausajo linja-automme saapui, lastasimme rinkat, lumikengät, ruuat takakonttiin ja matka alkoi. Tai no melkein. Teimme aluksi pienen kunniakierroksen, sillä ruokia jäi vielä jääkaappiin. Eli ei kun takaisin ja uusi yritys. Ensimmäinen pysähdys oli Orituvalla ja tämän jälkeen Hirvikankaan ABC:llä. Nämä matkat menivät nopeasti nukkumalla. Hirvikankaan jälkeen alkoivat koulutukset taukoineen. Upin johdolla mietimme vartioittain mitä haluamme ja mitä emme halua kurssilta. Haluamme kurssilta elämyksen/kokemuksen, kehittää itseä, oppia uutta, tutustua uusiin partiolaisiin sekä oppia käyttämään/hyödyntämään pj:n käsikirjaa. Emme halua loukkaantua/sairastua, kastua läpimäräksi, liian vaikeita tehtäviä sekä jäädä ilman ruokaa. Yhteiseksi vastuuksemme pohdimme, että olla toisille kilttejä, noudattaa yhteisiä pelisääntöjä, huolehtia toisista sekä maalausjärjen käyttö on sallittua. Jaakon kanssa vastailimme johtajuuteen liittyviin kysymyksiin, mm. millainen on hyvä johtaja, millainen johtaja minusta tulee, millaisessa tilanteessa olet nähnyt hyvää johtajuutta, entäs huonoa? Lumikin kanssa leikimme Kuka minä olen – leikkiä. Vapaaehtoiset saivat olla Lady Baden- Bowell, muumimamma, Hitler, ruotsin kuningas K. K ja dinosaurus Rex. Koulutusrupeamissa aika kului kuin siivellä ja olimmekin perillä Oulun ABC:llä, jossa söimme keittolounaan. Hyvää oli. Heti syönnin jälkeen keksimme ihanne lippukunnan, siitä perustiedot, toimintasuunnitelman sekä talousarvion. Suunnitelmat esiteltiin edessä muille mikin välityksellä ja kun toimin tämän päivän vartiomme vartionjohtajana, joten kävin esittelemässä suunnitelman muille. Kun tämä "velvollisuus" oli tehty, nukuin pieneen taukoon saakka. Tauko oli Kemin ja Rovaniemen välissä olevalla Nesteellä. Ennen matkan jatkumista meillä oli taukojumppa ja vartionjohtajana varmistin, että Fasaani – vartio on autossa ja ilmoittauduin Upille. Tauon jälkeen aloitimme Jaakon johdolla hallituksen kokouksen. Siinähän se matka menikin. Rovaniemellä pysähdyimme, mutta odotimme bussissa, kun osa staabista (johtajistosta) kävi ostamassa Siwasta iltapalaa sekä huomiseksi ruokaa. Kauaa ei linja-autossa tarvinnut istua, sillä meillä oli "vessatauko" joulupajan toisella puolella. Samalla kuski omin sanoin teki "hevosen tankkauksen". Matka jatkui ja aloitimme lippukuntamme pestikeskustelut. Ne ovat tärkeitä ja ne pitäisi tehdä jokaisessa lippukunnassa. Kyseessä pitää olla rento, mutta asiallinen keskustelu. Pestikeskustelussa selviää mm. pestin pituus, mikä pesti, toimikuva, tuki ja odotukset. Noin klo 21.50 olimme hiljaisessa Sodankylässä. Mikään paikka ei ollut auki, kun paikallisilta taksimiehiltä kysyttiin, joten menimme katsomaan vanhaa kirkkoa. Niinpä noin 30 ihmistä "vaelsi" iltamyöhällä pitkin Sodankylän hautausmaata. Matka jatkui ja perille Lapin Hämeeseen päästyämme söimme iltapalaa ja menimme nukkumaan.
Maanantai 2.6.2008 Kiilopään huiputus
Herätys oli klo 7.00, joten yöunet jäivät hieman lyhyeksi. Heti herättyäni rupesin pakkaamaan rinkkaa uudestaan. Tein hieman karsintaa, jo vähistä olevista tavaroistani ja joistakin tavaroista sovimme, ettei koko vartio kanna niitä mukana. Vaikka tein karsintaa, rinkka oli silti tupaten täysi. Klo 8.15 nostimme lipun salkoon ja Anniksen viisaiden sanojen jälkeen menimme aamupalalle. Mahan täytettyä jäin Upin pitämään vj-neuvostoon, jossa saimme ruokien pakkausohjeet sekä ohjeet vj:n vaihtamiseen. Tämän jälkeen alkoikin ns. show eli ruokien pakkaus. Staabin jäsenistä ruokavastaava saapui vasta myöhemmin paikalle migreenikohtauksen vuoksi, joten paikalla ei ollut kunnon tietäjää. No partiolaisethan selviävät lähes aina, joten tästäkin selvisimme. Saimme lajiteltua ruokamme jokaiselle päivälle omiin annospusseihin. Sitten vain ruuat rinkkaan painamaan sekä täyttämään tilaa. Onneksi ruoka ei vienyt ihan kauheasti tilaa, sillä kaiken minkä pystyi, oli kuivattu. Ennen lähtöä söimme vielä kinkkukiusausta sekä salaattia vaellusenergiaksi. Odotellessa, että staabi pakkaa, mietimme pareittain/ryhmissä kuinka partio ihanteet näkyvät kurssilla. Ihanteeksi valitsimme parimme kanssa tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa: "Kaikilla on omat vastuunsa ja velvollisuutensa, vaikka ne tuntuvat välillä tarpeettomilta. Tarpeen vaatiessa vastuu, velvollisuus kuitenkin palkitaan. Kurssilla tämä ihanne toteutuu kaikille jaettujen tehtävien kautta (vj, suunnistaja, ympäristö, ruoka, majoitus, ensiapu). Vihdoin ja viimein pääsimme lähtemään Kiilopäälle bussilla ja sieltä Kiilopään huiputukseen noin klo 18.00. Huiputuksen jälkeen oli pelkkää tasaista ja alamäkeä. Matka meni muuten hyvin, paitsi upposin lantioon asti lumeen. Onneksi staabin jäsen oli vieressä ja auttoi minut pois sieltä. Kun pääsin sieltä pois, upposin uudestaan polveen saakka lumen alla olevaan sulaan veteen. Siinä sitten loppumatka käveltiin märillä kengillä. Kuului vain lits lots. Vihdoin oltiin noin 13 km:n jälkeen perillä Rautulammella ja aloimme tehdä ruokaa samalla pystyttäen myös teltat. Päivällinen ei ollut kauhean hyvää ja syötiinhän se aika mielenkiintoiseen aikaankin, sillä klo 00.00. Tulipa sekin koettua. Siinä sitten ripeästi syötiin ja mentiin unten maille.
Tiistai 3.6.2008 Matka Sillalle
Herätys oli 9.15. Tavoitteena oli, että saamme nukkua joka yö noin kahdeksan tuntia. Unisina kömmimme makuupussista pois. Teltat purimme aamupalan teon yhteydessä. Aamupala oli ns. historiallinen juttu, sillä söin kananmunan ja leivän lisukkeena sieniä. Onneksi ne eivät maistuneet kamalan pahalta. Ehkä luonto tekee vaikutusta. Ennen vaeltamisen jatkumista pidimme vartioittain tammi-helmikuun kokouksen. Kokous meni hyvin läpi rahastonhoitajan roolissa ja oli aika lähteä kohti Siltaa. Välissä pidimme joen rannalla lepotauon sekä järven rannalla lounastauon. Lounaaksi oli superhyvää nuudelia, kanaa ja kasviksia. Vaelluksella emme olleet kellon perässä, joten aikaa jäi myös pieneen lepoon. Loppu matka meni nopeasti alamäkiä pitkin, vaikka jyrkkiäkin kohtia löytyi. Lopussa kiitos vartiotoverille, joka auttoi minut parin joen yli. Muuten olisin varmaan ollut joessa. Sillalle päästyämme noin <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />9 km jälkeen laitoimme ruokaa (makaronia, poroa ja soijakermaa) sekä teltat pystyyn. Nukkumaan ei päästy, vaan kokoonnuimme nuotiolle. Nuotiolla pelasimme Anniksen johdolla historiallista lautapeliä. Peliryhmämme sai kolmantena bingon. Lopuksi teimme vielä pienen iltajumpan sekä sisaruspiirin, ennen kuin käperryimme lämpimään makuupussiin noin klo 1.00.
Keskiviikko 4.6.2008 Lepopäivä
Tämä on lepopäivämme Sillalla ja saimme nukkua jopa klo 10.00, jota tapahtuu seuraavan kerran vasta kotona. Normaaliin tapaan menimme "lipunnostoon", vaikka lippua emme nostanutkaan vaan leikimme Lumikin johdolla Ihminen ihmiseen – leikkiä. Aamuleikin jälkeen oli puuroa, mutta ruokahalua ei ollut. Tunsin jo yöllä huonoa oloa ja se jatkui edelleen. Koska oli vapaapäivä, sai lähteä jos halusi kävelyretkelle Upin johdolla. Tein päätöksen ja jäin huilaamaan, parantamaan itseäni leirialueelle. Päivän mittaan huilasin kipeää oloa pois, täytin vesipussin sekä söin tonnikala makaronimössöä tavallisena sekä gluteenittomana, koska tein ruokaa toisen vartion kanssa, kun muut vartion jäseneni oli pidemmällä päiväretkellä. Lisäksi kävin piristämässä itseäni tunturijoessa. Se oli KYLMÄÄ. Pikainen kastautuminen, saippuan levitys ja huuhtelu riitti minulle. Mutta vaikka se oli kylmää, se piristi oloa ihanasti. Onneksi olo hieman parantui päivän mittaan. Kurssin väliaika fiilikset ovat hyvät. Kivaa/hauskaa on ollut, Fasaani-vartiossa on hyvä yhteishenki sekä maisemat ovat todella upeat. Tänne haluan vielä joskus tulla uudestaan. Kerta kun kurssilla olimme, vuorossa oli kokous. Pidimme maalis-huhtikuun hallituksen kokouksen. Partiolaisethan myös leikkivät, joten aloimme leikkiä. Ryhmän jaossa opin uuden tavan jakaa ihmisiä ryhmiin. Tässä kurssilaisten kanssa jouduimme pidättelemään naurua. Lumikki jakoi meille numeron ja oma ryhmä piti etsiä kättelemällä toisia puhumatta mitään. Sitten leikimme 6 jalkaa, 3 kättä – leikkiä. Lumikki antoi käskyjä mitkä ruumiinosat saavat koskea maata ja kuinka monta. Tässä naurua riitti hassuineen asentoineen. "Parasta" oli kun ryhmämme tytöt menivät mahalleen ja pojat päälle… Leikittyään teimme Lapin ruokaa eli poronkäristystä, perunamuusia sekä linssejä. Ruoka oli todella hyvää. Koska päivällisemme ei ollut aina ihan päivällisaikaan, siirryimme suoraan nuotiolle. Nuotiolla keksimme vartioittain aiheiden mukaan partiosanoja. Lisäksi esitimme seksuaalisuus sarjakuvia pantomiimina. Esitimme eri ikäkausia ja miten esim. seurustelu näkyy partiossa. Makuupussiin kömmin noin klo 00.00 ja unta ei tarvinnut kauaa odottaa.
Torstai 5.6.2008 Mutkan kautta Suomunruoktuun
Herätys oli tuttuun tapaan kahdeksalta Upin ääneen. Teimme reippaasti pakkaukset ja puuron, mehukeiton mahantäytteeksi ja lähdimme jatkamaan vaellusta noin klo 10.00 aikaan. Rinkan painoon alkoi hartiat tottua ja matka hyvää polkua alkoi hyvin. Tai jopa liian hyvin, sillä tauolla aloimme miettiä kaikkien vartioiden voimin olemmeko varmasti oikeassa paikassa. Ja yllätys, yllätys ei oltu. Olimme (kaikki vartioit) kävelleet noin viisi kilometriä väärää polkua hieman väärään suuntaan. Tästä opimme, että älkää luottako liikaa kavereihin ja että suunnistus on vaikeaa, varsinkin Lapissa näyttää kaikki niin samannäköiseltä. Nälkä alkoi painaa ja eksyminen aiheutti aluksi äreyttä, mutta pikkuhiljaa taas mieli koheni. Matka jatkui ja pääsin elämäni ensimmäinen kerran ylittämään kunnon joen. Koska vettä oli joessa todella runsaasti, ei auttanut muuta kuin ottaa päällyshousut pois ja ylittää. Joessa oli virtaa, mutta onneksi sauvat olivat apuna ja yksi poika toisesta vartioista kantoi ystävällisesti rinkkani joen yli. Kiitos hänelle. Suunnitelmamme hieman muuttui kiertomme takia, joten lounastimme joen rannassa keskellä metsää. Meidän piti syödä vasta laavulla, jossa pidimme sitten vaan muuten tauon. Laavun jälkeen joen onneksi pystyi ylittämään siltaa pitkin ja loppu matka meni suhteellisen hyvin. Perille päästä kaikki oli helpottuneita, vaellettavaa matkaa tänään kertyi noin 15–20 km. Perille päästyä pystytimme tuttuun tapaan teltat ja teimme pata ruokaa. Jälkiruuaksi teimme suussa sulavaa omena-kaurapaistosta, joka oli fantastisen hyvää. Ilma oli aika kylmä ja tiskaus joessa kylmetti sormet aika ihanalla tavalla. Onneksi ne lämpisivät nuotion aikana, kun laulelimme partiolauluja. Upin äänen kuuluvuutta jossain vaiheessa joku epäili, joten hän laittoi meidät huutamaan huutomme ennen nukkumaan menoa. Päivän aikana nilkkani pettivät suhteellisen monta kertaa alta ja kipeytyivät, joten se sidottiin vielä ennen nukkumatin tuloa.
Perjantai 6.6.2008 Loppukiri
Tänään oli viimeinen herätys luonnossa ja se tapahtui kosteassa säässä. Aamuhartaudessa Annis puhui taas viisaita sanoja. Teimme taas ripeät aamutoimet ja keitimme vaihteeksi aamupuuroa. Näin luonnossa siihen ei kyllä kyllästy. Vaellusta oli edessä noin 16 km, siksi yritimme päästä reippaasti lähtemään. Pysähdyimme laavulle tekemään kasviskeittoa. Heitimme kyllä sekaan myös jotakin pataa ja nuudeleita. Koulutuksena oli tutustua eri ikäkausiin, kun ohjelmauudistus on tulossa kovaa vauhtia. Fasaani-vartiona kerroimme toisillemme samoajista, joita kaikki muut vartion jäsenet ovat paitsi minä. No siksipä jouduinkin tai siis pääsin mukaan staabin esitykseen, kun he kertoivat vaeltajista. Meidän neljän piti nostaa käsi aina ylös, jos kuvaus piti paikkaansa. Ja kyllähän ne aika hyvin pitivätkin paikkansa. Matka jatkui hyvää polkua, tosin aluksi pitkää ylämäkeä pitkin Poroerotukselle. Siellä kylmässä tuulessa teimme pata päivällistä. Onneksi saimme ruoka vedet ystävällisesti staabilta, sillä paikka oli rakennettu tyhmään paikkaan. Siitä joelle oli 200–400 metriä alamäkeä ja sitten veden kanssa olisi matkan joutunut kiipeämään ylämäkeä. Tämän vuoksi jätimme astiatkin tiskaamatta. Ennen matkan jatkumista istuimme jokainen yksin tunturin rinteellä ja katsoimme maisemaa. Tunturi maisema ja luonnon hiljaisuus oli aivan uskomatonta. Onko parempaa olemassa? Koulutusten, tuulen ja porukan halun myötä kävelimme vielä 6.5 km takaisin Lapin Hämeeseen. Olin onnellinen perille päästyä. Pääsin perille vaikka päivän kävely menikin nilkuttaen ja kipua tuntien. Perillä meitä odotti sauna ja suihkut. Se tunne oli aivan mieletön, kun pääsi suihkuun peseytymään ja kunnon löylyihin. Tulipa siinä hiuksetkin pestyä pariin kertaan. Sen jälkeen ne eivät näyttäneet enää rastoilta. Saunavuoro vaihtui ja pääsin tekemään nahkaista Wogle- solmua, joka partionjohtajakurssin suorittamisen merkki. Kaikki saivat solmut tehtyä staabin ohjeistuksella ja ne laitettiin laatikkoon odottamaan. Sisaruspiirissä oli meidän vuoro pitää hartaus. Luimme vartion kesken yhteen ääneen KaiTi:ssa tunnetun rukoukset, jota muissa lippukunnissa ei tunneta.
"Kiitos hyvä Jumala,
antimista kaikista,
jotka saamme lahjana.
Kiitos sinitaivaasta,
kukkasista kauniista,
auringosta tähdistä,
vihrehistä metsistä,
laulannasta lintusen,
joka sua kiittäen
myöskin ohjaa minua
ylistämään sinua.
Kiitos siitä Jumala
Aamen
Hyvää yötä Jeesus myötä
Kiitos tästä päivästä."
Vaalikaamme siis tätä "perinnettä". Kello näytti jo paljon, joten oli aika mennä Kelopirttiin nukkumaan.
Lauantai 7.6.2008 Koulutuksesta kasteeseen
Lauantaihin ja koulutukselliseen päivään heräsimme klo 8.00. Jo 8.15 seisoimme virallisissa (partiopaita päällä) lippuaukiolla. Lippu nousi salkoon ja Upi sanoi muutaman sanan kuluneesta viikosta. Tämän jälkeen söimme puuroa ja kiisseliä, joka oli tehty keittiössä. Eli trangiat saivat huilata. Tämän jälkeen alkoivat koulutusrupeamat Jaakon ja Lumikin kanssa. Jaakon kanssa mietimme viestintää ja johtajuutta joen rannassa. Miten lpk:ssa viestitetään asioista? Mikä on kriisiviestintä? Miten kriisitilanteessa pitää viestinnän suhteen toimia? Millaisia johtajia on? Millainen johtaja itse olen? Mm. näihin kysymyksiin tuli vastauksia. Itse menin johtajatyypeissä kasvattajaan, joten kai sitten sellainen hieman olen. Rannasta siirryimme nuotiopaikalle lippujen maailmaan. Jokaisen lippukunnan lippu esiteltiin ja kerrottiin hieman historiaa. KaiTin lipusta en osannut kyllä paljoa kertoa, sillä historia on kadoksissa. Pidimme vielä lippukuntamme viimeisen hallituksen kokouksen ennen saunan lämmitystä. Sauna saatiin lämpiämään ja odotellessa oli hyvä syödä maukasta makkarakeittoa. Sauna "maistui" taas hyvältä ja tuli entistä puhtaampi olo. Tuntuu, että likaa olisi vieläkin irronnut ihosta. Saunan jälkeen Lumikki piti meille koulutusta Kelopirtissä, sillä Akun pirttiin ei kurssilaisilla ollut asiaa. Mietimme mitä kaikkia merkkejä partionjohtajan paitaan tulee ja mitä ei. Itse en raaski repiä kaikkia taitomerkkejä ja vuositähtiä pois, vaan itse asiassa olenkin jo ostanut kokonaan uuden paidan. Väittelimme myös partion me-hengestä. Saimmekin hyvän väittelyn aikaiseksi. "Yksilö- puolella" olevilla (itse oli me – puolella) oli vaan hieman vaikeata, sillä kaikilla on kuitenkin ns. partion ajatusmaailma. Kun loputkin olivat tulleet saunasta, pääsin pesemään sitä. Pesin vessat, kun toiset pesivät pesu ja pukuhuonetta. Siistiä tuli, joten menin auttamaan vartion toista puolikasta Ilves- majan siivouksessa. Yksi meistä makasi kipeänä sängyssä, joten apu oli tervetullut. Siivous saatiin tehtyä ja heti viralliset päälle ja staabin luo. Iltajuhlamme alkoi. Kävelimme jonossa joen rantaan. Siellä Upi kutsui jokaisen yksitellen luokseen, kastoi Woglen jokeen ja pujotti sen leirihuiviin. Näin Wogleni sai tunturijoen kasteen. Sieltä siirryimme sisälle itse juhlaan. Pöydät olivat katettu kauniisti ja kynttilät paloivat. Staabi toimi tarjoilijoina. Alkupalaksi oli mustatorvisieni keittoa ja leipää, pääruuaksi salaattia ja lapin rieskaa kalatäytteellä ja jälkiruuaksi hedelmäsalaattia. Vaikka ruoka ei ollut niitä lempiruokiani, ne maistuivat yllättävät hyviltä. Ruokien välissä katsoimme valokuvia, leikimme, teimme vasemmalla kädellä osmonsolmua sekä kuuntelimme kurssilaisen puheen. Illan päätteeksi teimme hieromaringin ja viimeisen kerran teimme tällä porukalla sisaruspiirin. Kello oli jo paljon ja menimme ennen lähtöä vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan.
Sunnuntai 8.6.2008 Paluumatka
Kello soi 5.30 ja vessan kautta siirryimme linja-autoon. Levitin makuupussin auki, käperryin siihen ja suurin osa nukkui napapiirille saakka. Siellä pidimme pidemmän tauon. Kävin kiertelemässä kauppoja ja ostinpa jo joululahjankin. Matka sujui pienillä pysähdyksillä (Oulussa pidimme taas keittolounas tauon), torkkumalla sekä pj-keskustelulla. Olin Anniksen ryhmässä, jossa oli kaikki ne joilla johtamisharjoitus on vielä edessä. Annis kyseli kaikkea lähinnä johtamisharjoitukseen liittyen, joihin vastasin parhaani mukaan. Ennen Tampereelle saapumista täytimme vielä palautelaput. Tampereella kannoimme yhteiset tavarat piirin kokoustilaan, poseerasimme yhteiskuvassa ja saimme kurssitodistukset. Hyppy omaan autoon ja matka kohti kotia alkoi. Kotona olin noin 00.00, jossa matka jatkui suihkun kautta nukkumaan.
Alkuviikko, toipuminen
Maanantaina herätys venyi pitkään. Tunsin jalassa vieläkin melkeinpä jatkuvaa särkyä, eli ei kun auttanut lähteä käymään ensiavussa. Jalassa "rakennemuutoksia" ei ole, mutta venähdys kylläkin. Lääkärin määräyksestä tuli sitten sairaslomaa, lepoa ja pillereitä poskeen.
Tiistai sitten alkoikin pomolle soittaessa, että olen sairaslomalla. Hyvin alkoivat työt. Työasiat selvitettyäni, alkoi levon ohella pyykkikoneen pyöritys, joka jatkui koko päivän.
… Nyt on yksi etappi takana kohti partiojohtajuutta. Kurssi oli aivan huippu! Mahtavat maisemat ja porukka. Nyt edessä on vielä johtamisharjoitus eli KaiTin kesäleirin leirinjohtajana toiminen. Leirin suunnittelu onkin jo kovassa vauhdissa. Leirin jälkeen raportin kirjoitettuani ja lausunnon saatuani voin piiriltä hakea partionjohtajan valtakirjaa. Sitä odotellessa...
